New Love

Reilu viikko sitten elämääni tuli uusi rakkaus, 10.10 haimme pikkuisen karvaisen otuksen Loimaalta. Paljon iloa on tuosta olennosta kyllä ollut, mutta kyllä se on välillä myös hermoja kiristänyt.. Miten joku voi olla niin kettumainen että pitää päästää se pissi siihen lattialle vaikka paperille olisi vain yhden pennunaskeleen verran matkaa?

Pikkuinen Luca-poika syntyi 15.8.2010. Nyt se on 9 viikkoa ja 2 päivää vanha. Se osaa jo käskyn "Ei", "istu" ja "tänne" aivan loistavasti (tosin jos on häiriö tekijöitä voi varsinkin tänne-käsky olla hieman vaikea ymmärtää). Saksanpaimenkoira pennusta on tosiaan kyse. Vielä on pikkuisella korvat lerpallaan, mutta eiköhän ne tuosta nouse.



Lucalla on myös erittäin pahoja tapoja, kuten hännän jahtaaminen (se on niiiiin kivaaa!), kakan syöminen jos kukaan ei näe (ja koostumus on hyvä) ja piuhojen nakertelu (modeeminjohdon se on jo syönyt poikki). Mutta eiköhän näistä päästä vielä eroon. (:



Toinen on niin suloinen (: Varsinkin kun se nukkuu. Ja siitä puheen ollen, hyvää yötä, kirjoittelen taas jossain vaiheessa lisää (:

Little Angel

Kaikenlaista sitä sattuukin pienen ihmisen elämässä, vielä niin lyhyessä ajassa ettei käy järkeen. Voisin väittää olevani onnellinen juuri nyt. Oikeastaan kaikki menee hyvin; välit kavereihin ja perheeseen on kunnossa, koulu menee ihan ok, on töitä, on poikaystävä. Mitä muuta voisin edes pyytää?

On se vain hienoa huomata että en olekkaan niin heikko ihminen kuin mitä itse luulin, luulin mm. etten pysty vielä pitkään aikaan seurustelemaan, vaikka edellisen suhteen päättymisestä onkin jo lähemmäs vuosi aikaa. Mutta kuinkas kävikään, pystyin siihen, enkä todella haluaisi tehdä mitään toisin. Ihme kyllä, vaikka seurustelen, minulla on silti vapaa olo, en ole kahlittu. Hän ei ole mustasukkainen (ainakaan vielä ollut) eikä hän rajoita minun menemistäni millään tavalla.

Mutta pakko myöntää, että stressaan jopa siitä että kaikki on hyvin. Ajattelen ettei kaikki voi olla näin kauhean pitkään ja tiedän sen että tulen palamaan vielä loppuun jossain vaiheessa ihan vain sen takia kun teen sekä töitä että käyn koulussa. Tuleva viikonloppukin tulee olemaan aivan kamala; ensin perjantaina 8-13 koulussa, sitten 0-5 töissä ja lauantai aamuna pitäisi taas jaksaa mennä kouluun 8 ja ilmeisesti päästään n. 13.30, sitten taas yöksi töihin..

Nooooh, mutta enköhän mä selviä, toivon mukaan ainakin. Mutta nyt, hyvät päivän jatkot, tää tyttö tekee ehkä kohta jotain järkevää :D ~

Drunk In Hell

Tässä ajan myötä on tullut huomattua pieniä, mutta todella tärkeitä seikkoja elämässä. Itse en vain voi millään ymmärtää sitä että aina kun ollaan humalassa, alkavat "perheriidat". Itse kun juon, haluan pitää hyvän fiiliksen päällä, enkä todellakaan ala haastamaan riitaa / kaivelemaan parisuhde asioita baarissa, tai edes sen jälkeen. Eikö niitä asioita voi selvittää sitten kun jokainen osapuoli on selvinpäin? Ilmeisesti toiset ovat selvinpäin niin sulkeutuneita etteivät pysty kertomaan sitä mikä mieltä painaa.

Mutta jos nyt kuitenkin on pakko riidellä humalassa, onko siihen pakko vetää syyttömiä, ulkopuolisia ihmisiä riitaan mukaan?

Itse olen ollut monesti toisten riidoissa mukana, vaikken itse sitä halua, enkä edes ole liittynyt asiaan mitenkään. Sieltä varsinkin miespuolisten henkilöiden suusta on kuultu jo tutuksi tulleita lauseita, kuten; "Miks sä oot aina ton Kristiinan kanssa?" ja "Miks sä kerrot kaiken tolle Kristiinalle?!" ja viimeiseksi vielä se kaikkein ärsyttävin: "Kristiinako sun käski sanoo mulle noin?".

En millään tavalla haluaisi olla muiden riidoissa mukana, en halua valita puolta, vaikkakin se joissakin suhteissa on erittäin selkeä. Mutta ihmiset, minä en ole osa teidän parisuhdettanne! Olen vain seurustelukumppaninne kaveri/ystävä.

Toivottavasti en ikinä itse tee noita samoja virheitä mitä olen nähnyt monen ihmisen tekevän.. Ikinä en halua "setviä" riitoja humalassa, en edes parin jälkeen, katsellaan sitten vaikka aamulla.

Mutta juu, nyt hyvät yöt, ehkä tuo nukkuminen auttaa tähänkin olotilaan..

Älkää tapelko humalassa, jookosta? ~

Friendly Handshake

Onhan tämä taas. Sonispheressä tuli käytyä ja sain metallitangosta sunnuntaina päähäni sen pienen myräkän aikana, mutta ei se mitään. Fiilis oli korkealla vaikka sattui ja tapahtui kaikenlaista. Yöni vietin hotellin lattialla.

Mutta sitten taas jotain mikä oikeasti painaa. En tiedä, kuuluuko se ystävän velvollisuuksiin kertoa aina totuus, kai se sinäänsä kuuluu, mutta eikö siinäkin voisi joskus tehdä poikkeuksen? Kaikkia asioita ei tarvitse aina sanoa, ei ainakaan silloin kun ystävä on jo valmiiksi rikki, onneton ja vailla rakkautta. Ei silloin tulla sanomaan jotain sellaista, mikä saa mielen vaan enemmän maahan.

Joskus ihmiset eivät vain osaa ajatella sitä mitä sanovat, se on huomattu monesti. He latelevat loukkauksia toisensa perään tajuamatta edes mitä puhuvat, useimmiten myös tarkoittamatta sitä mitä sanovat.
Aina ei tarvitse elää täysin hetkessä. Joskus voi myös katsella hieman sitä kokonaisuutta, ehkä hieman jopa menneisyyttä ja miettiä sitten uudestaan että kannattaako kaikista asioista mainita.

En vain enää tiedä, ovatko tietyt ihmiset oikeasti ystäviä, vai olenko minä heille vain se henkilö johon he purkavat huonoa oloaan ja surujaan ja jota "halveksumalla" heille tulee jotenkin parempi olo?

Noh, ei voi tietää. Katsellaan mitä taas tapahtuu. Hyvät yöt ~

Strut

On taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Käytiin kaverin kanssa tampereella ja oltiin siellä muutama päivä, niin rakastan sitä kaupunkia. Oli ihana taas nähdä tamperelaisia kavereita pitkästä aikaa, viettää hyvää aikaa. Hetkeksi pystyi irtautumaan julmasta todellisuudesta, mikä kyllä odotteli täällä koti ovella kun tuli takaisin.

Tosiaan eilen tultiin Tampereelta sitten takaisin, joskus vähän ennen kuutta oltiin taas tutuissa maisemissa. Lähdettiin sitten muutaman kaverin kanssa vähän rentoutumaan ja juotiin muutamat juomat terassilla. Se ilta oli täyttä draamaa. Pariskuntia jotka tappelee, parikymppisiä miehiä jotka haluaa tappaa toisensa, jätkiä jotka tulee uhoomaan puoli tuntemattomille ihmisille. Ja juuri kun luulee että kaikki on taas hyvin ja on hauskaa, niin eiköhän, ihan viimeisenä, joku taas läjäytä sellaista fakta tietoa naamalle että ei enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Mutta nyt olen taas täysin varma siitä, että kun minun kouluni päättyy, tämä tyttö muuttaa Tampereelle. Jos vaikka siellä edes joku asia onnistuisi oikeasti.

Mutta kohta puoliin lähden tästä käymään porukoillani ja huomenna aamusta jo lähtö Poriin. Sonisphere, Here I come ! ~

Can't Let You Go

But it's not that easy for me to say goodbye
Everything in me wants you back in my life
Can't let you go
Can't let you go

Oon pienestä asti tienny sen, että kun tapahtuu jotain pahaa, tulee sen jälkeen jotain erityisen hyvää, jotta pieni ihminen jaksaa taas jatkaa elämäänsä. Mutta tässä iän myötä sitä on myös huomannut, että kun tapahtuu jotain hyvää, tapahtuu aina myös jotain pahaa.

Yleensä saan aina kärsiä omista teoistani ja päätöksistäni, se on huomattu useampaan otteeseen. Lopulta se olen aina minä, joka jää yksin pimeään nurkkaan itkemään. Lopulta se olen minä joka saa sen viinilasin mihin myrkky on laitettu.

Viime kesä oli ehkä elämäni parasta aikaa, talvella, minulla meni hyvin, mutta tein pahoja asioita muille. Tänä kesänä, olen itse saanut kaiken sen paskan päälleni. Kyllä minä sen ansaitsenkin, tiedän sen. Mutta silti alkaa tuntumaan että en enää jaksa. Edes se ei riitä että olen henkisesti loppuun kulutettu, sydänkin on pieninä pirstaleina. Se on ollut jo pitemmän aikaa, mutta en vain voi asialle mitään.

Ehkä minun ei kuulukkaan, ehkä joku joskus tulee ja korjaa sen puolestani.

Mutta nyt oikeasti sattuu, sattuu niin paljon että haluaisin lopettaa leikin kesken. Haluaisin pois. Haluaisin etten enää heräisi huomenna.
Mutta se on taas vain puhetta. En oikeasti haluaisi kuolla, on vielä niin paljon näkemättä ja kokematta. Enkä muutenkaan pystyisi siihen.
Mutta toisinaan vain sattuu niin paljon, että sitä erehtyy ajattelemaan että kuolema olisi se parempi vaihtoehto.

"joskus elämä vaan menee näin."

Tunnen tällä hetkellä niin paljon vihaa, mutta myös surua ja rakkautta.

Miksen ikinä saanut sanoa siihen mitään, että haluanko minä olla juuri minä? ~

Broken Open

Guess it was not meant to be
It's not as bad as it seems
It only burns when I breathe

En vaan pääse yli.. Rakastan edelleen. Se että toinen kertoo mulle että on ihastunut toiseen, saa mut itkemään.. se ei voi olla mikään kauheen hyvä merkki..

Kuinka sitä vaan pystyis jatkaa elämäänsä eteenpäin eikä haikailla jonkun sellaisen perään ketä ei enää voi saada?

Rakkaus on ihanin ja myöskin kamalin asia koko maailmassa. ~

For Your Entertainment

Juu, tulipas käytyä sitten aamulenkillä ja aamu-uinnilla, tosin melkeen suoraan töistä sinne lähin mutta aamu mikä aamu.
Vesi oli niiiiiiin lämmintä ja oli kyllä mukavaisaa käydä uimassa taasen.

En nyt tiedä että pitäisiköhän sitä mennä kohta puoliin nukkumaan vai valvoakko siihen asti että lähen taas kotona käymään. Ja markkinoille. Ja kesäteatteria katsomaan. Sen jälkeen voisi kyllä mennä terassille pieneksi hetkeksi istuskelemaan jos kelit sen vain sallivat.

Jhuu-u. Mutta eipä mulla nyt kai muuta. Voisin joku päivä kirjotella sitten ihan vaikka kunnollakin tänne jottain.

Mutta käykää ihmeessä uimassa ! Suosittelen lämpimästi (: ~

Voodoo

Oon kyllä niin ärsyyntyny joihinkin ihmisiin, niiden kanssa käydään aina samanlaisia keskusteluja jotka menevät suunnilleen näin: "minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä..!" Sitten kun vihdoin saan itse sanottua jotain vähänkin väliin niin se lähtee taas.

Eikö ketään enää kiinnosta toisten asiat? Mihin kohteliaisuus (esim. ettei puhuta toisten päälle) on kadonnut?

Kaikkein pahinta ehkä on se, kun yrität vihdoin ja viimein avautua jollekkin ihmiselle edes vähän, kerrot että on huono olla, ettet enää jaksa, sitten toinen alkaa selittämään että "joo, mullekkin kävi kerran niin ja sitten minä, minä, minä, minä, minä.."
Se on jotenkin todella loukkaavaa, mutta kai se vain on tämä nyky-yhteiskunta, ketään ei oikeastaan kiinnosta.

Jotkut harvat saattavat kysyä että mikä on kun näytän niin surulliselta, mutta tiedän ettei heillä kuitenkaan olisi aikaa kuunnella, joten päädyn vain sanomaan että "ei mikään, ehkä vähän huono päivä vaan" ja heitän päälle vielä hymyn.

Olisi se vain niin hienoa olla edelleen muksu, ei olisi huolia, ainakaan samanlaisia..

Mutta ehkä sitä pitäisi pikku hiljaa raahautua nukkumaan. Tai sitten ei, mutta nyt kuitenkin, hyviä öitä~

No Boundaries

Aika menee kyllä todella nopeasti silloin kun on kivaa. Käytiin sitten Sarin kanssa vähän mökkeilemässä (ti-ke), oli niin hienoo, satoi vettä ja ukosti ja mehän saunottiin ja uitiin siitäkin huolimatta. :D onneks keskiviikko aamu oli sitten hieman parempi, vaikka kyllä silloinkin satoi, mutta oli mukavaa extra-seuraa, aamusauna, aamu-uinti ja sitten ei edes huomattukkaan että missä vaiheessa se sade sitten oikeastaan loppuikaan.

Itseäni vähän vain harmitti se kun tuli taas uneton yö. Sitten valvoinkin ihan iltaan asti, unen saaminen meni silloinkin n. 4 asti yöllä, sitten sisko eilen herättikin minut jo 9 aamulla, jonka jälkeen kuitenkin (joskus 12 aikaan) nukahdin uudestaan ja heräsin taas kuudelta illalla.. Ja nyt olen edelleen hereillä. Ei aivan toimi tämä tällainen.

Noh, mutta ei se mitään. Nyt on kuitenkin ihan kivaa, vaikka joudunkin olemaan kotona vaikka haluaisin mielummin olla omalla kämpilläni ja nähdä kavereita jne. Mutta siskon koirat on nyt täälä ja lupasin niistä huolehtia, kun sisko lähti kavereidensa kanssa laivalle.
No mutta tänään taas takaisin kämpille. Huomenna sitten töihin. Jeejee. (:

Mulla on niiiiin ikävä niiiiiin montaa ihmistä. Mutta toivottavasti ei mene kauaa että heitä nään. (:

Mutta nyt, alan tekemään jotain muuta. Hyvää yötä ja huomenta ja hyvää päivän jatkoa (: ~

(mä muuten haluan miehen. :D NYT!)

Master Plan

Olipas siinä sitten viikonloppu, vuorenhuippuna oikeen oli sitten tämä hieno sunnuntainen päätös lähteä Kestikeitaaseen hieman ryypylle.. Jollakin meni taas vähän överiks. Vietin taas jonkun aikaa sitten vessassa purjoten kaikkea pahaa sisältäni pois. Ja olin kyllä niin humalassa kun minä vaan voin olla. Ei enää ikinä näin.

Mutta juuh, näin käy joskus.

Tänään taas iski ihan hirveä läheisyyden kaipuu. Tai no oikeastaan jo sunnuntaina, mutta tänään on ollu se pahin hetki. Kaipaisin vain niin paljon ihan vaan jo sitä, että saisi nukkua jonkun vieressä, saisi kuulla olevansa rakastettu. Se olisi hienoa, mutta ehkä joskus myöhemmin sitten.

Pitäisiköhän sitä nyt sitten mennä nukkumaan..? Vaikka varmastikkin taas vain pyörin sängyssä sellaiset pari tuntia, mutta ei se mitään. Ainakin yritän. Hyvät yöt ja anteeksi että jäi vähän lyhyeksi. ~

Music Again

Oon tänään tapellu koko päivän kaikkien elektronisien vehkeitten kanssa, kone ei meinaa toimia, nettitikku ylikuumenee, puhelin kettuilee ja muistitikku ei ota toimiakseen. Loppujen lopuks sain onneks kaikki nämä kyseiset laitteet toimimaan ja sain jopa hieman päivitettyä puhelimeni musiikkeja. (:

Siinä on kanssa yksi asia jota ilman en voisi elää, musiikki. Kuuntelen joka päivä musiikkia, tänäänkin kun siivosin, kuuntelin musiikkia. Kun olen lenkillä, kuuntelen musiikkia. Kun dataan, kuuntelen musiikkia, niinkuin nytkin.

Tällä hetkellä kuuntelen Adam Lambertin levyä, siinä vaan on mies joka osaa näyttää ja kuulostaa hyvältä samaan aikaan. Aivan ihana tapaus.
Arvostan ihmistä niin paljon jo sen takia, että hän todella tekee sitä mitä rakastaa ja on oma ihana itsensä. (Jostakin syystä nuo tumma tukkaiset pojat on aina vieny mun sydämen.)


Tänään muuten heräsin taas joskus kahden-kolmen aikoihin, päivä meni niin hukkaan taas kerran. Mutta silti oli mukavaisaa.
Olin kaverin luona, rapsuttelin koiraa ja katsoin kun hän teki ruokaa. Sillä välin kun ruoka oli uunissa, katsottiin telkkarista vanhoja salkkari jaksoja ja naurettiin ihan pirusti :D Sitten kun ruoka saatiin uunista ulos, syötiin ja oli muuten hyvää; makaroni-broilerilaatikko. Nam.

Sitten illemmalla äiti tuli käymään ja mentiin sitten kauppaan. Äiti osti mulle jääkaapin niin täyteen ruokaa että hyvä kun ovi mahtuu enää kiinni. Ja sain paljon ei-jääkaappiin-laitettavaakin ruokaa (:
Eipähän tarvitse kärsiä nälästä hetkeen, jos vaan joskus jaksais itse tehä ruokaa.


Melkein muuten unohtui se paras asia; sovittiin kaverin kanssa että lähdetään tässä joskus (3kk:den sisään) laivalle pienellä porukalla ja pidetään kivaa taas kerran, ihanaa nähdä ihmisiä taas. (: Ja rakastan myös laivalla oloa <3
Ja nään ehkä yhden mussukan myös vajaa 3vkon päästä. (: Oon niin onnellinen.

Mutta jos sitä taas kerran yrittäisi vaikka nukkua. Hyvää yötä taas kerran ~

Sleepwalker

Olipas taas päivä. Yöllä en saanu unta laisinkaan. Menin sitten aamu seitsemän aikaan kaverin luo ja pestiin sen pyykkejä ja katottiin vähän telkkaria (mm. Kaapoa <3) ja syötiin ja mitä ilmeisimmin sen syömisen takia sitten vihdoinkin sain unta joskus kahdentoista jäljestä. Nukuin 2-3 tuntia ja sitten oli taas kova meno päällä, käytiin uimassakin. (:

Olisi kyllä kiva tietää että mikä mun elämässä oikeen mättää kun ei tuo uni oikein ota tullakseen, vieläkään. Mun päivärytmi on kyllä menny ihan sekasin, nukun sen 6-16h ja valvon n. 20 tuntia, nyt kun alan laskemaan niin mun päivän tunnit ei ihan riitä tähän.
Mikä auttaa saamaan unta?


Mutta sitten asiasta toiseen. Kävin tänään Tokmannilla, ostin sitten kaksi keittiöpyyhettä ja henkselit.. :D
Oon himoinnu henkseleitä nyt jo niin kauan. Kun kyllähän mulla joskus aikanaan oli kahdetkin eri henkselit, mutta toiset katos ja toiset hajos. ): Nyt sitten päätin ostaa itselleni uudet.

Ja ei, älkää murehtiko, en aijo käyttää niitä samalla tavalla kuin vanhat metsästysliittoon kuuluvat miehet ja sirkus pellet, ajattelin ihan vaan laittaa ne roikkumaan tuonne alas.


Ja vielä yksi ilmoitusluontoinen asia. Tämä tyttö olisi lähdössä tuossa puolessa välin kuuta ilmeisesti tampereelle hiukan shoppailemaan ja pitämään hauskaa, mutta olisin seuraa vailla. Ketään vapaa ehtoisia?

Mutta nyt, hyviä öitä ja kauniita unia ~

First One

Jepsan, elikkäs olen tosiaan Keskisuomesta kotoisin oleva tyttö, joka nyt päätti aloittaa jo kolmannen bloginsa. Tästä tulee nyt vähän vapaa muotoisempi blogi, kuin mitä nuo entiset on ollu.

Lähinnä nyt kerron teille yleensäkkin elämästäni, mietteistäni ja kaikenlaisista tapahtumista.
En todella lupaa että kirjoittaisin tänne mitenkään säännöllisesti, mutta suhteellisen usein yritän saada tänne tekstiä, jos elämässäni vain tapahtuisi jotain.

Blogilla nyt ei sinäänsä ole mitään erityistä merkitystä, käytän tätä vain omien tunteideni purkamiseen. Toki arvostan myös teidän mielipiteitänne ja haluan toki niitäkin kuulla, omakin mielipiteeni voi tietysti muuttua, mutta sitä tapahtuu erittäin harvoin. :D


Itse muutin juurikin 1.6 ensimmäiseen omaan asuntooni, mutta voin samantien sanoa että en suosittele yksin asumista kenellekkään. Elämä on niiiiiiin tylsää. Vaikka onhan minulla töitä, on kavereita, mutta itse en ainakaan kestä olla edes puolta tuntia yksin. Mutta ensimmäiset viikot ne vasta tuskaa oli, koska mankka oli ainut viihdyke mikä minulla oli. Ja kaksi cd-levyä (kappas kummaa, Adam Lambertin (For your entertainment) ja Madonnan (kokoelma-) levyt) löytyi. Biisit tuli opittua kyllä ulkoa.
(Kämpästä tulee kuvia hieman myöhemmin)

Mutta olis mulla ihan järkevääkin kerrottavaa, olin tosiaan laivalla 21-22.6, ah, Silja Europa, my love. <3
Okei, seura sen reissun pelasti. Olin kahen jätkän kanssa matkassa ja meni kyllä niin hyvin. Toinen näistä pojista jopa osti mulle mekon, koska en kuulemma saanut kulkea laivalla farkuilla ja t-paidalla. :D
Oli todella hieno reissu, muistan sen ikuisesti. Paras reissu ikinä. (:

Mutta jos tämä riittäisi näin alkuun. Kerron teille taas joku päivä lissää (: Hyviä öitä~