Storm Of Love

Minua ahdistaa. Ahdistaa niin paljon etten enää edes tiedä mitä ajatella ja mitä pitäisi tuntea. Viha, suru ja rakkaus, ne ovat tunteeni tällä hetkellä. Juttelin entisen poikaystäväni kanssa kaikista näistä asioista netissä ja olen nyt aivan sekaisin. Olen ilmeisimmin antanut ihan väärän kuvan tunteistani häntä kohtaan. En edellisessä tekstissäni tarkoittanut sitä, etteikö hän saisi seurustella, en vain tiedä miksi se että hän seurustelee, vaikuttaa minuun niin paljon.

Haluaisin vaan pystyä olemaan hänen kaverinsa, pystyä jotenkin edes hyvittämään sitä kaikkea pahaa mitä hänelle silloin aikanaan tein. En edes osannut kuvitella miten paljon se häneen koski, vaikkakin huomasin kyllä jo silloin että hän oli surullinen. Silloin minä vain nauroin.

Olin ollut kavereideni kanssa selvittämässä päätäni ja sitä mitä tunnen häntä kohtaan, mutta olin hänelle kovin tyly. En vastannut puhelimeen ja kun hän laittoi viestiä, vastasin vain että "mee nukkumaan" tai jotain vastaavaa. En halunnut puhua asiasta hänen kanssaan, en kyennyt. Asiat olivat niin uusia minulle.

Mutta muistan myös päivän jolloin hän tuli eromme jälkeen käymään luonani, puhuimme asiat halki. Kerroin hänelle siitä kuinka minua ahdisti se, että hän halusi muuttaa yhteen ja oikeastaan kaikki tulevaisuuteen liittyvä. Kerroin jopa sen, että olin seurustelumme loppuvaiheessa ihastunut toiseen, vaikka pelkäsin hänen reaktiotaan. Silloin hän antoi minulle sellaisen kuvan, että kaikki oli taas ihan hyvin ja kysyi että miksemme nyt voisi vain jatkaa kun asiatkin on jo selvitetty. Mutta minä en pystynyt, se ahdistus ei vieläkään ollut kadonnut.

Nyt ihmettelen sitä, että miksi hän ei sanonut minulle silloin, että häneen yhä sattui minun käytökseni, että hän ei enää luota minuun? Tai taisi hän kyllä luottamuksen puutteesta jossain vaiheessa mainita, mutta en muista että oliko se ennen tätä järjestämääni episodia vai vasta sen jälkeen.

Mutta nyt tiedän että häneen sattuu se yhä. Tekisin mitä vain että saisin tehtyä asioita toisin, mutta tiedän ettei se ole mahdollista. En ole varma että haluaako hän enää ikinä nähdä minua kasvotusten, sillä hän ei oikeastaan puhu siitä. Hän sanoo vain että se olisi väärin nykyistä seurustelukumppaniani kohtaan. Omasta mielestäni siinä ei ole mitään väärää, että haluaisi selvittää asiat entisen poikaystävänsä kanssa ja olla tämän kanssa vielä väleissä. Onhan nykyinen poikaystävänikin tekemisissä entistensä kanssa, enkä usko että häntä haittaisi se että minä tekisin samoin. Tai oikeastaan vain ajattelen ettei se olisi reilua.

Haluaisin vain selvittää nämä asiat.. ~

The First, The End

Onhan se kerrassaan omituista huomata, etteivät ne tunteet kuole vuodessakaan. Edelleen välitän jostakusta niin paljon, etten voi muutakuin olla onnellinen siitä että hänelläkin on uusi rakkaus elämässään, mutta en kuitenkaan osaa hyväksyä asiaa.
"Miten se on päässy musta jo yli?"
"Se aina sano ettei sen elämässä voi olla ketään muuta kun vain mä.."
"Olin sen ensirakkaus, ensimmäinen..."
Tuntuu pahalta, ettei olla juteltu vuoteen kunnolla. Jotain pientä silloin tällöin facebookissa tai mesessä; "mitä kuuluu?"..
Kesällä itkin, melkein kerjäsin tätä ihmistä palaamaan luokseni vaikka olin hänet niin julmasti jättänyt ja parin kuukauden ajan ollut tunteeton häntä kohtaan.
Se oli vain sitä etten halunnut että minuun taas sattuu, niinpä satutin jotakuta toista.. Jotain niinkin tärkeää ihmistä minulle.

Mutta niin.. Hänellä on nyt uusi rakkaus, uusi elämä. Kyllähän minä tiesin sen että hänkin jossain vaiheessa löytää uuden, mutta en vain osannut odottaa sitä.. Vielä.
Onhan minullakin joku ketä rakastaa, joku kuka rakastaa, joku jonka kanssa vietän lähes kaiken vapaa-aikani, mutta silti, en vain voi unohtaa elämäni oikeastaan ensimmäistä oikeaa rakkauttani.

Mietin usein, että muistaako hän minua enää ollenkaan. Mietin että onko hänellä edelleen hyllyssään minulta saamansa muumi-kirja, yhteiseltä särkänniemen reissulta oleva punainen iso pillimuki ja onko hänen valokuva-albumissaan edelleen kuva minusta ja hänestä, vai onko hän ottanut sen pois..?
En tiedä miksi, mutta se tuntuisi todella pahalta jos hän olisi unohtanut minut.. Tai no varmaan kyllä ymmärrätte, eihän unohdetuksi tuleminen ikinä tunnu hyvältä. Mutta se että jos juuri hän olisi yrittänyt päästä eroon esineistä ja asioista jotka muistuttavat minusta.. En edes osaa kuvailla miten pahalta se tuntuisi, sillä luulen, että ajattelen häntä edelleen päivittäin.

Ja se taas, että ajattelen häntä päivittäin, tuntuu pahalta ihan vain nykyisen rakkaani takia.. Onko se väärin että muistelen edelleen noita aikoja jolloin olin toisen kanssa? Onko se väärin että minulla on yhä ikävä? Onko se väärin että edelleen itken hänen takiaan?

Kai se on.. ~