Win Your Love

Ikävöin, ikävöin niin suuresti, että en vain tiedä miten päin olla. Haluaisin tavata exäni ensi kesänä, jutella asioita, mutta hän ei uskalla luvata mitään. Mieleni tekisi kokoajan mieli kysyä, että joko hän tietää, mutta en viitsisi enää. Ehkä minun pitää vain jaksaa odottaa siihen asti että asia on ajankohtainen.

Juttelin hänen kanssaan eilen, oli hienoa kun hän kertoi asiat jotka menivät päin helvettiä (jos näin suoraan sanotaan) minun takiani. Mutta en toki voi kieltää, ettenkö olisi itkenyt kun luin niitä tekstejä. Yritin kertoa hänelle, miksi asiat menivät silloin aikoinaan niinkuin menivät, mutta onhan se vaikeaa puolitoista vuotta eron jälkeen lähteä muistelemaan mitä juuri silloin ajattelin.

Totesimme myöskin yhdessä sen, että myös silloiset kaverini vaikuttivat minuun suuresti. Muistan vielä ihan selkeästi sen kun joulun alla olin tämän kyseisen kaverini luona "selvittämässä päätäni" ja silloiselta poikaystävältäni tuli viestiä että tulisinko jo kotiin ja että ei ollut kivaa kun lähdin noin vain, kaverinihan toki ymmärsi keneltä viestit olivat ja sanoi vain "Älä vastaa!" ja selitti siitä kuinka me ei tarvita miehiä ja sai minut miettimään kaikkia niitä huonoja puolia joita silloisesta rakkaastani löytyi.

Miksi kuuntelin kaveria? Tai voisin kysyä että kuka kaveri tekee noin? Olin rakastunut, erittäin rakastunut ja itseasiassa olen edelleen. Hän on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä vielä tänäkin päivänä, vaikkemme ole yhteyksissä muuten kuin netin kautta.

Hänelle pystyn kertomaan kaikesta, siis nykyisin.. Silloin en pystynyt. Mutta kai se johtui hieman myös siitä että pelkäsin tekeväni virheen, jos kerron hänelle kaikki juuri niin kuin asiat ovat. Pelkäsin menettäväni hänet. Ja niinhän minä menetinkin.

Viime kesä meni melkein kokonaan siihen, että itkin kirjoituspöytäni ääressä ja raapustin päiväkirjaan juurikin tästä samaisesta aiheesta, kuinka häntä edelleen rakastan. Tiesin silloin, että olin tehnyt ehkä elämäni suurimman virheen 30.12.2009, kun jätin hänet.

Minulla on ikävä ja toivoisin, että hänkin ikävöisi edes vähän minua. Mutta en vain usko että se olisi totta. Mutta kai sitä toivoa saa? ~

(Taylor Swift - Love Story)

Little Panic

Tämä päivä on ollut kyllä yksi kamalimmista pitkään aikaan. Vatsani on kipeä, huimaa, en saa happea, tuntuu että seinät kaatuu päälle ja joku kurkkii ikkunoista. Haluaisin vain itkeä, mutta olen liian väsynyt tekemään edes niin. Minulla on suuri ikävä ystäviäni, kavereitani ja seurustelukumppaniani.

Samalla minua kuitenkin ahdistaa odottaa, että seurustelukumppanini palaa takaisin kotiin tampereen reissultaan. Nautin kuitenkin siitä ajasta minkä saan olla yksin, mutta samalla se taas ahdistaa, kun nyt on tottunut olemaan melkein kokoajan toisen kanssa. Mutta toisaalta taas minua ahdistaa se että tämä kyseinen mies, haluaisi että muuttaisi hänen luokseen. Hänen mielestään minulla ei voi olla kauhean vakava, tai sitten minulla ei ole ollenkaan minkään asteista sitoutumiskammoa, ihan vain siksi kun olenhan minä nytkin ollut/asunut hänen luonaan 24/7.. "Mikä ero siinä sitten on?"

Minä kyllä itseasiassa jo puoliksi lupauduin muuttamaan hänen luokseen, kunhan hänen luonaan olisi minun tavaroilleni tilaa. Nyt sitä ei juurikaan ole. Vaatteitani olen kyllä jo kaappiin saanut, mutta muille tavaroille ei sitten juurikaan paikkoja ainakaan vielä löydy.

En vain tiedä, pystynkö kuitenkaan muuttamaan tämän miehen luokse. Onhan se kuitenkin eri asia, kun on kuitenkin se oma kämppä minne voi sitten paeta jos tulee joku hirveä riita tai jopa ero. Mutta jos sitten asuisin täällä hänen luonaan, en pääsisi tilanteesta pois, en pääsisi minnekkään selvittämään päätäni tai karkuun kaikelta. Jos asuisin hänen luonaan, voisin mennä yöksi sohvalle nukkumaan, mutta ei se ole sama asia. Oma asunto tuo kuitenkin turvaa. Mutta ei miehet sitä ymmärrä.

En kai voi vaatiakkaan sitä että hän ymmärtäisi kaiken, kun en osaa oikein näistä asioista hänelle puhuakkaan.

Mutta kai minä keksin jotain.. Onhan minulla vielä yksi kokonainen päivä aikaa olla yksin ja vain miettiä asioita.

Nyt voisin kuitenkin lopetella ja mennä kohtapuoliin jo nukkumaankin. Hyvää yötä kaikille ~