Ikävöin, ikävöin niin suuresti, että en vain tiedä miten päin olla. Haluaisin tavata exäni ensi kesänä, jutella asioita, mutta hän ei uskalla luvata mitään. Mieleni tekisi kokoajan mieli kysyä, että joko hän tietää, mutta en viitsisi enää. Ehkä minun pitää vain jaksaa odottaa siihen asti että asia on ajankohtainen.
Juttelin hänen kanssaan eilen, oli hienoa kun hän kertoi asiat jotka menivät päin helvettiä (jos näin suoraan sanotaan) minun takiani. Mutta en toki voi kieltää, ettenkö olisi itkenyt kun luin niitä tekstejä. Yritin kertoa hänelle, miksi asiat menivät silloin aikoinaan niinkuin menivät, mutta onhan se vaikeaa puolitoista vuotta eron jälkeen lähteä muistelemaan mitä juuri silloin ajattelin.
Totesimme myöskin yhdessä sen, että myös silloiset kaverini vaikuttivat minuun suuresti. Muistan vielä ihan selkeästi sen kun joulun alla olin tämän kyseisen kaverini luona "selvittämässä päätäni" ja silloiselta poikaystävältäni tuli viestiä että tulisinko jo kotiin ja että ei ollut kivaa kun lähdin noin vain, kaverinihan toki ymmärsi keneltä viestit olivat ja sanoi vain "Älä vastaa!" ja selitti siitä kuinka me ei tarvita miehiä ja sai minut miettimään kaikkia niitä huonoja puolia joita silloisesta rakkaastani löytyi.
Miksi kuuntelin kaveria? Tai voisin kysyä että kuka kaveri tekee noin? Olin rakastunut, erittäin rakastunut ja itseasiassa olen edelleen. Hän on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä vielä tänäkin päivänä, vaikkemme ole yhteyksissä muuten kuin netin kautta.
Hänelle pystyn kertomaan kaikesta, siis nykyisin.. Silloin en pystynyt. Mutta kai se johtui hieman myös siitä että pelkäsin tekeväni virheen, jos kerron hänelle kaikki juuri niin kuin asiat ovat. Pelkäsin menettäväni hänet. Ja niinhän minä menetinkin.
Viime kesä meni melkein kokonaan siihen, että itkin kirjoituspöytäni ääressä ja raapustin päiväkirjaan juurikin tästä samaisesta aiheesta, kuinka häntä edelleen rakastan. Tiesin silloin, että olin tehnyt ehkä elämäni suurimman virheen 30.12.2009, kun jätin hänet.
Minulla on ikävä ja toivoisin, että hänkin ikävöisi edes vähän minua. Mutta en vain usko että se olisi totta. Mutta kai sitä toivoa saa? ~
(Taylor Swift - Love Story)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti