Tämä päivä on ollut kyllä yksi kamalimmista pitkään aikaan. Vatsani on kipeä, huimaa, en saa happea, tuntuu että seinät kaatuu päälle ja joku kurkkii ikkunoista. Haluaisin vain itkeä, mutta olen liian väsynyt tekemään edes niin. Minulla on suuri ikävä ystäviäni, kavereitani ja seurustelukumppaniani.
Samalla minua kuitenkin ahdistaa odottaa, että seurustelukumppanini palaa takaisin kotiin tampereen reissultaan. Nautin kuitenkin siitä ajasta minkä saan olla yksin, mutta samalla se taas ahdistaa, kun nyt on tottunut olemaan melkein kokoajan toisen kanssa. Mutta toisaalta taas minua ahdistaa se että tämä kyseinen mies, haluaisi että muuttaisi hänen luokseen. Hänen mielestään minulla ei voi olla kauhean vakava, tai sitten minulla ei ole ollenkaan minkään asteista sitoutumiskammoa, ihan vain siksi kun olenhan minä nytkin ollut/asunut hänen luonaan 24/7.. "Mikä ero siinä sitten on?"
Minä kyllä itseasiassa jo puoliksi lupauduin muuttamaan hänen luokseen, kunhan hänen luonaan olisi minun tavaroilleni tilaa. Nyt sitä ei juurikaan ole. Vaatteitani olen kyllä jo kaappiin saanut, mutta muille tavaroille ei sitten juurikaan paikkoja ainakaan vielä löydy.
En vain tiedä, pystynkö kuitenkaan muuttamaan tämän miehen luokse. Onhan se kuitenkin eri asia, kun on kuitenkin se oma kämppä minne voi sitten paeta jos tulee joku hirveä riita tai jopa ero. Mutta jos sitten asuisin täällä hänen luonaan, en pääsisi tilanteesta pois, en pääsisi minnekkään selvittämään päätäni tai karkuun kaikelta. Jos asuisin hänen luonaan, voisin mennä yöksi sohvalle nukkumaan, mutta ei se ole sama asia. Oma asunto tuo kuitenkin turvaa. Mutta ei miehet sitä ymmärrä.
En kai voi vaatiakkaan sitä että hän ymmärtäisi kaiken, kun en osaa oikein näistä asioista hänelle puhuakkaan.
Mutta kai minä keksin jotain.. Onhan minulla vielä yksi kokonainen päivä aikaa olla yksin ja vain miettiä asioita.
Nyt voisin kuitenkin lopetella ja mennä kohtapuoliin jo nukkumaankin. Hyvää yötä kaikille ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti