Olipas siinä sitten viikonloppu, vuorenhuippuna oikeen oli sitten tämä hieno sunnuntainen päätös lähteä Kestikeitaaseen hieman ryypylle.. Jollakin meni taas vähän överiks. Vietin taas jonkun aikaa sitten vessassa purjoten kaikkea pahaa sisältäni pois. Ja olin kyllä niin humalassa kun minä vaan voin olla. Ei enää ikinä näin.
Mutta juuh, näin käy joskus.
Tänään taas iski ihan hirveä läheisyyden kaipuu. Tai no oikeastaan jo sunnuntaina, mutta tänään on ollu se pahin hetki. Kaipaisin vain niin paljon ihan vaan jo sitä, että saisi nukkua jonkun vieressä, saisi kuulla olevansa rakastettu. Se olisi hienoa, mutta ehkä joskus myöhemmin sitten.
Pitäisiköhän sitä nyt sitten mennä nukkumaan..? Vaikka varmastikkin taas vain pyörin sängyssä sellaiset pari tuntia, mutta ei se mitään. Ainakin yritän. Hyvät yöt ja anteeksi että jäi vähän lyhyeksi. ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti