Kaikenlaista sitä sattuukin pienen ihmisen elämässä, vielä niin lyhyessä ajassa ettei käy järkeen. Voisin väittää olevani onnellinen juuri nyt. Oikeastaan kaikki menee hyvin; välit kavereihin ja perheeseen on kunnossa, koulu menee ihan ok, on töitä, on poikaystävä. Mitä muuta voisin edes pyytää?
On se vain hienoa huomata että en olekkaan niin heikko ihminen kuin mitä itse luulin, luulin mm. etten pysty vielä pitkään aikaan seurustelemaan, vaikka edellisen suhteen päättymisestä onkin jo lähemmäs vuosi aikaa. Mutta kuinkas kävikään, pystyin siihen, enkä todella haluaisi tehdä mitään toisin. Ihme kyllä, vaikka seurustelen, minulla on silti vapaa olo, en ole kahlittu. Hän ei ole mustasukkainen (ainakaan vielä ollut) eikä hän rajoita minun menemistäni millään tavalla.
Mutta pakko myöntää, että stressaan jopa siitä että kaikki on hyvin. Ajattelen ettei kaikki voi olla näin kauhean pitkään ja tiedän sen että tulen palamaan vielä loppuun jossain vaiheessa ihan vain sen takia kun teen sekä töitä että käyn koulussa. Tuleva viikonloppukin tulee olemaan aivan kamala; ensin perjantaina 8-13 koulussa, sitten 0-5 töissä ja lauantai aamuna pitäisi taas jaksaa mennä kouluun 8 ja ilmeisesti päästään n. 13.30, sitten taas yöksi töihin..
Nooooh, mutta enköhän mä selviä, toivon mukaan ainakin. Mutta nyt, hyvät päivän jatkot, tää tyttö tekee ehkä kohta jotain järkevää :D ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti