Aikaa on kulunut jo parisen vuotta edellisestä kirjoituksestani. Nyt ajattelin aloittaa tämän taas!
Paljon on kasautunut taas ajatuksia ja tunteita mykkyrälle pääni sisään.
Olen taas tilanteessa, jota en osaa käsitellä. Juoksen kuin oravanpyörässä.
Onko asiat hyvin näin, riittääkö se ja voisiko kaikki olla paremmin? Ajatus erosta myllää taas mielessäni. Tällä kertaa syyt ovat hieman erilaiset kuin edellisellä kerralla. Ei ole pettämistä tai edes flirttailua muiden suuntaan. En vain jaksa enää, mikään ei muutu vaikka lupaillaan.
Mitä läheisemmäksi tulemme, sitä enemmän hän juo mallasta ja sitä enemmän tulee riitoja.
Hän ei ajattele asioita juurikaan minun kannaltani. En saa läheisyyttä kuin pyytämällä, jos silloinkaaan.
Nyt olen jo niin tottunut siihen että hän on aina läsnä, että minun on vaikea saada selkoa ajatuksistani. En tiedä onko syy yhdessä olemiseemme vielä vain se etten osaa olla enää ilman häntä. Toki häntä rakastan, siitä ei ole kyse! Mutta en vain jaksa enää katsoa sitä päivittäistä "tissuttelua" tai olla aina pyytämässä sitä että hän ottaisi minut kainaloonsa, tai edes istuisi viereeni..
Haluaisin että hän tulisi kanssani käymään vanhempieni luona, ihan muutenkin vain, mutta ei. Hän tarvitsee jonkun syyn. Syy voi olla vaikka puutalkoot, mutta ei vain kahvittelu tai kortin peluu.
Haluaisin jotain enemmän.
En osaa kuvitella hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta; häitä, lapsia.. Onko tämä jo merkki siitä että suhde on tuhoon tuomittu?
Mutta kyllä hän on ihanakin. Rakastan hänen silmiään, sitä katsetta jolla hän minua katsoo (niinä mukavina hetkinä), pidän hänen äänestään, rakastan sitä kuinka hän halaa minua ja sitä, kuinka hän tekee minut onnelliseksi. Mutta sitten on epäystävämme olut. Se pilaa monta hienoa hetkeä.
En jaksaisi enää kuunnella sitä samaa värssyä kuinka kaikki muuttuu kunhan hän saa töitä. Ehkä asia olisi eri, jos hän edes hakisi töitä useammin kuin kerran vuodessa.
Joku viisas joskus sanoi että "Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi, kannattaa miettiä miten sen käyttää.. ja kenen kanssa".
-Näinhän se on.
Onko tämä sitä mitä haluan? Tai onko tämä parasta mitä voin saada?
Voi kun tietäisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti