Ei ole vieläkään kaikki mallillaan, en kyllä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. Nyt minua vaivaa sitten taas jo sama vanha asia. En osaa päästää irti entisestä. Miksi se onkaan niin vaikeaa. Voi olla että asiaan vaikuttaa se että hän oli oikeastaan ensimmäinen oikea rakkauden kohteeni ja myös se että koen tehneeni hirveän väärin häntä kohtaan.
En vain voi sille mitään, rakkauteni häntä kohtaan ei ole kuollut, mutta silti rakastan myös nykyistä miestäni. Jokin kuitenkin puuttuu.
Nykyään tuntuu siltä että suhteestamme on tullut yhtä rutiinia. Siitä puuttuu jotain niin tärkeää. Missä jännitys? Missä spontaanisuus? Kadonneet. Kaikki se mikä ennen sai perhoset lentelemään vatsassani on nyt hävinnyt.
Olen yrittänyt puhua asiasta nykyiseni kanssa mutta jotenkin kummasti hänellä ei koskaan ole aikaa tai hän nukkuu tai sitten en vain viitsi mainita asiasta koska toinen on jo muutenkin kärttyisä. En halua tehdä asiasta kuitenkaan mitään riitaa.
Monena yönä olen kyyneleitä tämänkin asian edestä vuodattanut, mutta vain kerran, siis Vain yhdenainoan kerran hän huomasi.
Tuntuu että hän haluaa vältellä asiaa.
Mutta noh, ehkä saan asiat järjestykseen..
..joskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti